maanantaina, lokakuuta 31, 2005

Ohessa kansakunnallinen linkkilista hyödynnettäväksenne




Keräämme kansakunnallista linkkilistaa hyödynnettäväksenne; ) . . keräämme ko. listaan lisää hyviä linkkejä Karjala takaisin vaatimusten herättämiseksi, joten ilmoitelkaa comment-osiolla;) kiitos etukäteen !


Oikeinkirjoitusvirheitä mahdollisia lienee joitakin, mutta antanette palautetta, niin korjataan; ) !


... palataan ;) aiheeseen eli kaikki ilmavoimia, maanpuolustusta ja hakaristiä koskevat uutiset ovat tervetulleita blogiimme:)
.................................................................

Puolustusvoimat esittää: Osa 2020
Tiedustelukokelas syö rautaa ja sontii kettinkiä lähtiessään vapauttamaan miehitettyjä alueitamme

Vasen, vasen, vasen, vasen... !

Vasenkätinen syö pakista, ampuu rynnäkkökiväärillä ja palvelee siinä missä oikeakätinenkin. !

Jos hyvin menee, ei kouluttaja edes kiinnitä huomiota... !

Tiedustelukokelas syö rautaa ja sontii kettinkiä häätäessään aluiltamme inhan miehittäjä-Ryssän kaikkine loisivinen joukkoineen !

07.10.2005 | Teksti: Ilkka Saastamoinen | Kuva:


Suurempi kuva Suomi-neidosta kun alueemme palautetaan miehittäjä-Ryssän raiskauksen alta!

Kun Henri Rautio viime tammikuussa astui palvelukseen, hänen suunnitelmansa olivat selvät. Rautio oli jo kutsunnoissa hakenut Jääkäriprikaatiin Sodankylään, mutta sinne ei paikkoja omassa sotilasläänissä ollut.

- Pääsin sitten Vekaranjärvelle, jossa vietin alokaskauteni kolmannessa panssarijääkärikomppaniassa. Alokaskausi oli rankka, sillä olin koko syksyn tehnyt töitä. Urheileminen oli jäänyt vähemmälle.

Alokaskauden jälkeen Rautio haki ja pääsi tiedustelulinjalle aliupseerikouluun.

- Tiedustelulinja oli fyysisesti rankka. Kuri oli alokaskautta kovempaa, mutta itse tykkäsin todella paljon juuri siitä. Se ei kuitenkaan ollut mitään simputusta. Välillä koulutuksessa tehdyt asiat tuntuivat turhilta, mutta viimeistään harjoituksen jälkeen tajusin, että kaikelle oli tarkoitus.

Aliupseerikurssilta, jossa Rautio toimi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, hän pääsi Reserviupseerikouluun tiedustelulinjalle.

- Varusmiespalvelukseni aikana kaikkeen, mihin olen halunnut, olen myös päässyt, Rautio toteaa.

Reserviupseerikurssin
puheenjohtajaksi


Reserviupseerikurssin alussa yksikkökokouksissa valittiin kurssin edustajisto. Valintaprosessin kuluessa kerrottiin vähän tehtävistä kurssin hallituksessa.

- Rupesi kiinnostamaan puheenjohtajan pesti ja päätin sitten hakea, Rautio kertoo.

Loppujen lopuksi kurssin edustajisto valitsi Raution puheenjohtajaksi.

- Valinta yllätti, kun vastassa oli esimerkiksi valmis valtiotieteiden maisteri. Kokemusta oli siis muilla hakijoilla paljon.

Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu koko kurssin tapahtumien organisointi, joten puheenjohtajana toimiminen vaatii sekä sosiaalisia taitoja että organisointikykyä.

- Ihan ketä vaan ei voi tähän valita, sillä sotilaallinen edustavuus on tärkeää koulun johdon sekä kenraalien kanssa toimittaessa, Rautio tuumaa.

Tähtäimessä
armeijaura


Reserviupseerikurssin jälkeen Rautio siirtyi ensin perusyksikköön ja sitten Aliupseerikouluun Vekaranjärvelle apukouluttajaksi.

- Johdettavilta saatu palaute kehitti johtamistaitoja ja innosti. Siellä näki johtamisen vaikutukset suoraan palautteesta. Jos palautteessa lukee, että mies on dynamiittia, syö rautaa ja ulostaa kettinkiä, niin on siinä aika hyvä fiilis.

Varusmiespalvelun jälkeen Rautio aikoo jäädä puolustusvoimiin sopimussotilaaksi. Armeijaura kiinnostaa, sillä Raution isä oli palveluksessa 30 vuotta.

- Syksyllä aion hakea Maanpuolustuskorkeakouluun ja siellä sitten seuraavat 16 000 aamua. Valmistuminen yliluutnantiksi vie sitten 8 vuotta, mutta uskon että ne jotka otetaan töihin pidetään myös jatkossa töissä.

.................................................................

Ohessa Ruotuväki-lehdestä vinkkejä nykypäivänkin sodankäyntiin:)
.................................................................
Ei tartuntavaaraa

21.10.2005 | Teksti: Jani Parkkari

Englantilaisten propaganda opetti natseja huijaamaan lääkäriä.
Toisessa maailmansodassa vedottiin saksalaiseen sisäiseen Schweinhundiin, laiskuuteen.

Vuosi 1944. Olet viimeiseltä iltalomalta kasarmille palaava saksalainen sotilas. Huomenna lähdetään itärintamalle.

Odotellessasi bussia löydät aseman penkillä avaamattoman tupakkiaskin. Rasiassa ei ole tupakkaa. Siinä on ohjeet, miten esittää sairasta ja välttää itärintama.

Huomenna lähdetään, vai lähdetäänkö?

Tämä ajatusleikki oli täyttä totta monelle toisen maailmansodan saksalaiselle sotilaalle. Brittien psykologisen sodankäynnin osasto levitti sodan loppupuolella monenlaisia vapautusreseptejä Manner-Eurooppaan päämääränään nujertaa natsien taistelutahto.

Matkaopas Osloon tai Ranskan alkeet olivat tyypillisiä kansia, joiden väliin erilaisia luistamisohjeita painettiin. Aluksi näitä kirjoja lähetettiin Englannista mantereelle ilmapalloilla, mutta sodan edetessä brittiagentit alkoivat levittää propagandaa myös paikanpäällä.

Kahvilan pöydälle sopivasti unohdettu tai ruuhkassa sotilaan takintaskuun sujautettu kirjanen löysi helposti oikeat kohteensa.

Vemppaohjeiden naamioinnissa vain mielikuvitus oli rajana. Neuvoja piilotettiin muun muassa sätkäpapereihin, joista lintsarin oli possuttelun lomassa helppo opiskella näyttelyn jaloa taitoa.

Pähkinä
selkänikamien väliin


Kaikista kuuluisin toisen maailmansodan vapautusoppaista on Dr. Benefactorin -nimimerkillä kirjoitettu Sairaus pelastaa -kirja.

Teoksessa annetaan yksityiskohtaisia ohjeita siitä, millaisia oireita ja kipuja hommiinsa kyllästyneen sotilaan tulee lääkärissä valittaa saadakseen kunnon lomat arkisesta aherruksesta.

Kirjaa ryhdyttiin levittämään saksalaisten sotilaiden ja tehdastyöläisten keskuuteen vuonna 1943. Samaan aikaan kysynnän kiihdyttämiseksi lähetettiin liikkeelle huhu, jonka mukaan kirja olisi alun perin tarkoitettu korkeiden natsijohtajien itsensä käyttöön.

Sairaus pelastaa -teos sisältää kaavakuvilla höystetyt ohjeet sekä käytännön harjoitukset, joilla huijari saattaa makunsa mukaan rakentaa itsestään sydänvikaisen mielipuolen, uskottavan selkävammaisen tai vain tavallisen tuberkuloosipotilaan.

Kaikista paatuneimmille opas tarjoaa jopa äkillistä sydänkohtausta. Vasta-alkajille kirja sen sijaan suosittelee selän jumittumista, jota on kirjoittajan mukaan varsin helppo treenata esimerkiksi työntämällä pähkinä selkänikamien väliin.

Vapautusmiehen
cocktail


Kaikista härskeimmät ohjeet kirja antaa keuhkoparantolasta unelmoivalle karkurille. Alkulämmittelyksi tulevan potilaan täytyy ensi poltella muutama viikko tupakan seassa vanhoja sanomalehtia. Kun tästä saatu köhä käy sietämättömäksi, on aika lähteä lääkäriin valittamaan veristä yskää.

Varsinaisen diplomityönsä tuberkuloosihuijari työstää vastaanoton vessassa, jossa hän sekoittaa sylkeensä esinahkansa alta löytyvää ”juustomaista eritettä” ja voilá. Lääkäri saa mittatilaustyönä bakteerin, joka uupuneen tohtorin silmissä näyttää aivan tarpeeksi tuberkuloosilta.

Jos eritteiden sekoittelu jostain syystä arveluttaa lukijaa, erittäin motivaatio-ongelmaiselle sotilaalle tohtori Benefactorin resepti on yksinkertainen: syö ruutia.

Vahinko
kiertämään


Natsilääkärin huijaamisessa oli omat riskinsä. Huono esiintyjä löysi itsensä pian vankileiriltä ja parempi leikkauspöydältä. Kirjan mukaan tärkeintä kuitenkin on, että rooli kestää kovassakin paikassa.

Kun ilmapommitus alkaa, rampa ei koe jalkakäytävällä ihmeparannusta.
Sairaus pelastaa -teosten kaltaisten vemppareseptien liikkuminen rintamalla tuli nopeasti myös saksalaisen upseeriston tietoon. Varuskuntalääkäreitä varoiteltiin uskomasta sokeasti potilaiden sanomisia, sillä huijareiden tiedettiin olevan liikkeellä.

Tämä lääkäreiden ohjeistus johtikin monen näyttelijän kärähtämiseen, mutta samalla myös useiden oikeasti sairaiden sotilaiden lähettämiseen rintamalle, joka oli yksi brittien tavoitteista. Kenttäolosuhteissa tartuntatauteja levittävä sotilas kaatoi enemmän miestä kuin täyteenlastattu pommikone.

Virallista tietoa propagandan tarkasta tehokuudesta ei ole olemassa, mutta ainakin saksalaiset tunnustivat englantilaisten vapautuspropagandan tehon. Kuvaavaa on, että saatuaan käsiinsä brittien painamia ohjeita natsien sodanjohto käännätti ne takaisin englanniksi ja levitti niitä edelleen liittouman joukkojen keskuuteen Välimerellä.




.................................................................

Haemme Ruotuväki-lehden tyylisesti isänmaallisten blogien tekoon kerkiäviä tahoja:)

Palvelukseen Ruotuväkeen

Kiinnostaako lehtityö?

22 kertaa vuodessa ilmestyvä puolustusvoimien uutislehti tarjoaa varusmiehille mahdollisuuden opiskella tai pitää yllä lehtityössä tarvittavaa ammattitaitoa. Palvelus Ruotuväessä avaa nykyaikaisen lehtityön maailman toimittajille, valokuvaajille, graafikoille ja levikkisihteereille. Tiimityönä kymmenhenkinen varusmiestoimitus julkaisee paperilehden lisäksi myös verkkolehteä. Joukkoon tarvitaan uutisnenäisiä kynänkäyttäjiä, virtuooseja verkkoympäristöön, taitavia valokuvaajia, nopeita graafikoita ja huolellisia levikkityöntekijöitä.

Palveluksen aikana saa nähdä aitiopaikalta läpileikkauksen puolustusvoimista sekä sen kulttuurista. Lisäksi matkan varrella takaraivoon iskostuu kiireellisen lehtityön vaatimukset, kun pienellä joukolla tehdään asiapitoista uutislehteä. Palveluksen aikana karttuvaa työkokemusta arvostetaan laajasti valtakunnan medioissa - monet alalla työskentelevät ovat ansainneet ensimmäiset kannuksensa Ruotuväessä.

Ruotuväkeen valitaan jokaisesta saapumiserästä varusmiehiä niin alokaskauden kuin aliupseeri- ja reserviupseerikurssien jälkeen. Pääosin palvelusaika on joko 270 tai 362 vuorokautta. Valinnoissa arvostetaan aiempaa työkokemusta ja alan koulutusta. Myös vapaamuotoisesti laadittu työhakemus vaikuttaa suurella painoarvolla valintoja tehtäessä.

Lähetä hakemuksesi sähköpostitse osoitteeseen ruotuvaki@mil.fi tai postitse osoitteeseen:
Ruotuväki -lehti
Hakemus
PL 25
00131 Helsinki

Hakemusten on oltava perillä viimeistään 22.8.2005 klo 16.00. Valinnat tehdään ennen peruskoulutuskauden päättymistä. Lisätietoja lehdestä ja palveluksesta Ruotuväessä voi tiedustella päätoimittajalta numerosta (09) 181 22430

Graafikko
Graafikon päätehtäviin kuuluu piirrosten ja grafiikoiden luonnin lisäksi lehden keskiaukeaman ja viihdesivujen taitto.

Ruotuväen graafikolta odotetaan nopeata ja toimivaa työskentelyä, joten alan koulutus ja kokemus ovat eduksi.

Photoshop, Freehand sekä Quark ovat tärkeimmät työvälineet ja niiden tunteminen on olennaista.

Valokuvaaja
Ruotuväen valokuvaajan työnkuvaan kuuluu lehtikuvien ottaminen ja niiden käsitteleminen painokuntoon. Valokuvaajalla on paljon työkeikkoja ja työajat ovat hyvin epäsäännöllisiä. Kuvituksen lisäksi kuvaaja voi osallistua myös lehden juttujen kirjoittamiseen.

Valokuvaajalta odotetaan valokuvaustekniikan hallintaa ja kiinnostusta puolustusvoimien toimintaa kohtaan. Kuvaajaa valittaessa eduksi luetaan alan koulutus ja kokemus työelämästä. Kuvaus sekä kuvien käsittely tapahtuu digitaalisesti ja Photoshop- ohjelman tunteminen on välttämätöntä. Visuaalisella osastolla työtä tehdään Maceilla. Palveluksen suorittaminen Ruotuväessä valokuvaajana antaa mielenkiintoisen varusmiesajan lisäksi valmiudet toimia työelämässä lehtikuvaajana.

Toimittaja
Ruotuväen toimittajan työ on kiireistä mutta monipuolista. Ruotuväen toimittajana varusmies kiertää eri puolilla Suomea joukko-osastoissa ja puolustusvoimien tapahtumissa. Puolustusvoimien ulkopuolisiakaan tapahtumia ei unohdeta, vaan toimittaja pääsee tutustumaan mitä erilaisempiin asioihin ja ihmisiin.

Matkustaminen eri puolilla Suomea edellyttää pitkäjänteisyyttä. Samaa pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös toimitustyössä, joka ei juuri poikkea siviilimaailman työskentelystä. Toimituspalaverit, sivujärjestykset, journalistiset toimintatavat, deadlinet - kaikki nämä ja monet muut toimittajan työhön liittyvät asiat ovat arkipäivää Ruotuväessäkin.

Toimittajat tekevät tiivistä yhteistyötä valokuvaajan ja graafikon kanssa. He osallistuvat omalta osaltaan kuvien valintaan ja taitollisten ratkaisujen tekemiseen. Toimittaja kantaa lopullisen vastuun jutun valmistumisesta.

Toimittajaksi pyrkivältä varusmieheltä edellytetään kokemusta toimittajan työstä tai vähintään vankkaa freelancer-osaamista. Alan koulutusta ja kielitaitoa arvostetaan. Riittävä valokuvaustaito on myös eduksi. Ruotuväen toimitus työskentelee Mac-tietokoneilla.

Levikkisihteeri
Levikkisihteerin tehtäviin kuuluu lehden tilaus- ja asiakaspalveluasioiden hoitaminen. Työskentelylle luo sopivan pohjan kaupallinen koulutus ja asiakaspalveluhenkisyys. Myös markkinointi- ja tietokoneosaaminen luetaan eduksi. Tehtävä edellyttää järjestelmällistä otetta, tunnollisuutta ja kykyä työskennellä ajoittain paineen alla.

Verkkotoimittaja
Verkkotoimittajan työ on kiireistä. Hänen tehtäviinsä kuuluu Ruotuväen www-sivustojen päivitys/ylläpito. Hänelle kuuluu myös toimituksen palvelimen ylläpito. Verkkotoimittajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea ammattitaitoa.

Mikäli hallitset seuraavat asiat ja sinulla on työkokemusta alalla, olet hakemamme varusmies: Html-, PHP-ohjelmointi, MySQL-tietokannat, Unix-palvelimet. Alan koulutus, vapaamuotoinen hakemus sekä työnäytteet ovat vahva perusta valinnalle.

Kaikki aikaisempi työkokemus alalla luetaan eduksi. Verkkotoimittaja työskentelee pc-tietokoneella.


...........................................................................

Heitetään ohessa malliksi Ruotuväki-lehden historiikki niin pääsette hajulle;) digitaalisesta projektistamme:
...........................................................................
Sotamiehen lukemisesta lukuisiin kenttäjulkaisuihin

Jo tsaarin aikaan 1878, Suomen asevelvollisarmeijalla oli uutislehti, Lukemisia sotamiehille. Lehden tarkoituksena oli ylläpitää yleistä sotilashenkeä. Erikoista lehdessä oli, että se oli suunnattu erityisesti nimensä mukaisesti sotamiehille.

Lehti ilmestyi vuosina 1888-1901. Lehden kustansi Suomen sotaväen hallitus. Alkuperäinen idea oli, että se julkaistaisi kerran kuukaudessa, ja se maksaisi itsensä takaisin perityillä tilaustuloilla, Tämä ei kuitenkaan koskaan toiminut.

Kului kuusi vuosikymmentä ennen kuin alettiin uudelleen arvioida puolustusvoimien tiedottamisen tarvetta. Aiemmin sitä ei oltu pidetty niinkään tarpeellisena uutisoida julkisella sektorilla, ellei poislueta hetken aikaa ilmestynyttä sotaministeriön julkaisemaa Sotaviikkolehteä 1918. Syynä tähän oli vanha ajatusmalli, että kansalaisille riittää se, että he tietävät kaikki ne säädökset ja määräykset, mitkä koskevat heitä.

Vuonna 1929 sotahistoriallisen toimiston yhteyteen perustettiin sanomalehtitoimisto, joka seurasi lehtien kirjoituksia ja myös tuotti sekä teki oikaisuja lehdistön tarpeisiin. Toimistosta tuli myöhemmin sanomalehtijaos, jonka johtajana toimi everstiluutnantti Heikki Nurmio. Hänen aloitteesta puolustusvoimien tiedotusta lähdettiin järjestelemään uudestaan.

Jaoston työtä jatkamaan kehitettiin ulkomaalaisten esikuvien mukainen, puolustusministerin alainen Puolustusvoimien Sanomakeskus 26.4.1934. Tätä tapahtumaa pidetään puolustusvoimien tiedostustoiminnan varsinaisena alkuhetkenä.

Hyvin pian kuitenkin todettiin että Sanomakeskuksen toiminta oli enemmän yhteydenpitoa muihin lehtiin, kuin että se olisi itse tuottanut uutisia. Tämä koettiin tietoturvaongelmaksi.

Sodan uhan kasvaessa perustettiin Valtioneuvoston tiedotuskeskus. Päämajan alainen sotasensuuri astui voimaan joulukuussa 1939. Propagandan toiminnan runkona oli puolustusministeriön sanomatoimisto.

Sotien aikana puolustusvoimissa ilmestyi lukuisia sotilasvoimin toimitettuja kenttälehtiä. Osa näistä oli suunnattu kotijoukkojen, osa taas kenttäarmeijan tarpeisiin. Syyskesällä 1945 sodanaikaiset tiedotusjärjestelyt purettiin.

Vuoden 1947 alussa kiellettiin puolustuvoimissa palvelevilta kaikki kirjoitukset ilman Sotahistoriallisen laitoksen tai Pääesikunnan tiedotustoimiston ennakkotarkastusta. Komentajatkaan eivät saaneet luovuttaa tietoa muista kuin rutiiniluontoisista asioista, kuten juhlapäivista, valatilaisuuksista, ampuma- ja urheilukilpailuista.

Suhde julkisuuteen oli aina 50-luvun lopulle passiivinen. Kesällä 1956 annettiin uudet ohjeet asioista, joista voitiin antaa tietoja julkisuuteen. Lisäyksenä tulivat muunmuassa henkilöstöuutiset, ja merkittävimpinä tulivat varusmiesten ja kantahenkilökunnan sosiaalisten- ja palvelusolojen esittely.

Kiellettyjen listalla pysyivät edelleen salaiseksi merkityt asiat ja puolustusvoimien halventaminen. Merkittävää uudistuksessa oli, että nyt jokaisella puolustusvoimissa palvelevalle oli sanavapaus, mutta jokainen oli itse vastuussa sanoistaan.

Tervasniemen ehdotuksesta ensimmäinen Ruotuväki

1970-luvulla puolustusvoimissa jouduttiin tunnustamaan, ettei julkisuutta voitu enää hallita yhtä onnistuneesti kuin sotasensuuria. Tilanne riistäytyi käsistä 60-luvun alkupuolella, kun tiedottajiksi muodostuivat erilaiset pasifistit ja puolustusnihilistit, jotka saivat lähes monopoliasemaan turvallisuuspoliittisen informaation levittämisessä. Puolustusvoimien julkisuuskuva ymmärrettiin kokonaisuudeksi, johon vaikuttivat kaikki yksittäiset mielikuvat.

Ainoana vaihtoehtona nähtiin avoin ja luotettava tiedottaminen. Everstiluutnantti Vilho Tervasmäki teki ensimmäisen ehdotuksen lehdestä jo vuonna 1960. Lehden välittömäksi esikuvaksi valittiin norjalainen Manskaps-Avisa.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Sakari Simelius oli alusta asti ollut tietoinen lehtihankkeesta, josta hänet oli pitänyt ajantasalla adjutanttinsa, nuori kapteeni Jaakko Valtanen. Virallisen esityksen suoraan komentajalle lehdestä kuitenki teki Tervasmäki muistiossaan elokuussa 1961, jossa hän korosti lehden merkitystä ensi sijassa sisäisen tiedotuksen kannalta.

Vuonna 1962 tekemässään esityksessä Tervasmäki toi esille edellisten muistioiden tapaan lehden merkityksen sisäisen tiedotuksen kannalta: puolustuslaitoksen julkisuuskuvan heikkous ja haitallisten huhujen yleisyys johtui siitä, että siellä palvelevilla ei ollut riittävästi oikeaa tietoa käytössään. Tehokkaaseen sisäiseen tiedottamiseen päästäisiin omalla lehdellä. Tervasmäen perusoivallus oli se, että puolustusvoimien julkisuuskuvan muuttaminen olisi mahdotonta, ellei se lähtisi puolustusvoimien sisältä, varusmiesten ja kantahenkilökunnan asenteista.

Lopulta kenraali Simelius hyväksyi Tervasmäen esityksen, että vuonna 1962 julkaistaisiin kaksi näytenumeroa 300 000 markan hintaan, mihin tiedotusosaston varat riittäisivät.

Ruotuväki-lehden ensimmäinen numero ilmestyi 15.3.1962. Lehti oli aluksi hyvin kasvoton, päätoimittajan ja pääartikkelin kirjoittajien nimiä lukuunottamatta lehden tekijöistä ei ilmoitettu mitään tietoja. Myöhemmin päätettiin majuri Jaako Valtasen ehdotuksesta, että puolustusvoimien sisäinen tiedottaminen on lehden toisisijainen asia, ja pääasia on kohottaa maanpuolustushenkeä. Tämä päätös on säilynyt tähän päivään saakka.

Nykyään lehdestä ilmestyy 22 numeroa vuodessa, siis keskimäärin noin joka toinen viikko. Lehden koko on ns. eurotabloid, joka on useampia samantyylisiä lehtiä sivukooltaan hieman suurempi. Tavallisesti Ruotuväessä on 16 nelivärisivua. Kerran vuodessa julkaistavan kutsuntaliitteen ja kaksi kertaa vuodessa julkaistavan alokasliitteen sisältävissä numeroissa on 20 sivua. Muitakin liitteitä julkaistaan tarpeen mukaan.

Lehti on jo yli vuosikymmenen verran painettu Savonlinnan Kirjapaino Oy:ssä. Painos on 28 000 kappaletta, joista vajaat 17 000 jaetaan Puolustusvoimien kaikkiin toimipisteisiin, jotta jokaisella varusmiehellä ja henkilökunnalla on ulottuvillaan Ruotuväki. Lisäksi Ruotuväellä on 11 000 muuta tilaajaa. Tämän lisäksi painamme kaksi kertaa vuodessa alokasliitteen jonka painos on 2x16 000. Ruotuväen tilaushinta on 16,80 euroa vuodessa.

Toimituskuntaan kuuluu kolme päätoimista henkilöä: päätoimittaja, toimitusihteeri ja markkinointisihteeri sekä seitsemän-kahdeksan varusmiestä. He palvelevat toimittajina, valokuvaajina, graafikkoina ja levikkisihteereinä. Varusmiesten palvelusaika Ruotuväessä on noin kuusi kuukautta. Ruotuväen toimituskunnassa on lehden historian aikana palvellut noin 550 varusmiestä.


Ruotuväen päätoimittajat

Aatos Heinonkoski
päätoimittajana v. 1963 - 1968

Everstiluutnantti Aatos Heinonkoski toimi Ruotuväen perustamisen jälkeen lehden ensimmäisenä päätoimittajana. Hän hoiti tehtävää Pääesikunnan tiedotustoimiston päällikkyyden ohella. Lehden päätoimittajista Heinonkoski ja Pentti Palmu ovat osallistuneet viime sotiimme.

Aatos Heinonkoski valmistui upseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1943. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1967. Saatuaan täyteen eläkkeeseen vaadittavat palvelusvuodet Heinonkoski erosi puolustusvoimien palveluksesta. Ainakin osaksi eroon vaikuttivat erimielisyydet päätoimittajan tehtävästä puolustusvoimien komentajan kanssa. Liike-elämän palvelukseen siirryttyään Heinonkoski toimi mm. Sato-Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtajana.

Aatos Heinonkoski syntyi 7.7.1921 ja hän kuoli 1.8.2000.




Pentti Palmu
päätoimittaja v. 1968 - 1971

Myös everstiluutnantti Pentti Palmu hoiti Ruotuväen päätoimittajuutta Pääesikunnan tiedotustoimiston päällikön tehtävän ohella. Hänellä oli päätoimittajaksi hyvät edellytykset, sillä hän oli erittäin aktiivinen kirjoittaja ja eri lehtien avustaja. Pentti Palmu on julkaissut kirjan suomalaisten toiminnasta YK:n rauhanturvaajina ja omista sotakokemuksistaan.

Pentti Palmu valmistui upseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1947. Hän palveli valtaosan urastaan ilmatorjunta-aselajissa.YK:n rauhanturvatehtävissä hän palveli kahteen otteeseen. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1971. Siviiliin siirryttyään hän toimi mm.tiedotusjohtajana Palkki-yhtymässä, pääsihteerinä Suomalaisuuden liitossa ja Reserviläinen-lehden päätoimittajana vuosina 1978?82.

Pentti Palmu syntyi 24.10.1925 ja hän kuoli vaikean sairauden murtamana 15.7.1995




Heikki Tiilikainen
päätoimittaja v. 1971 - 1976

Heikki Tiilikainen oli Ruotuväen ensimmäinen yksinomaan Ruotuväen päätoimittajan tehtävään määrätty/nimitetty upseeri. Hän siirtyi puolustusvoimien uutislehden johtoon Kirkonmaan linnakkeen päällikön tehtävästä Kotkan Rannikkopatteristosta. Jo sitä ennen hän oli julkaissut nuorisoromaanin "Ajomiina".

Heikki Tiilikainen on valmistunut upseeriksi Merisotakoulusta vuonna 1963. Hänen sotilasuransa näkyviä tehtäviä ovat olleet muun muassa palveleminen kenraali A.E. Martolan adjutanttina Kyproksessa, sotilastarkkailijan tehtävä Kashmirissa ja patteriston komentajuus silloisessa Turun Rannikkotykistörykmentissä. Tiilikainen toimi vuonna 1975 puolustusministeri Erkki Huurtamon erityisavustajana.

Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1988. Reserviin siirryttyään hän toimi yhteensä 14 vuotta Suomen Sotilasta kustantavan yhtiön toimitusjohtajana ja lehden päätoimittajana. Erinomaisena englanninkielen taitajana hän on kääntänyt suomeksi mm. Thomas Riesin kirjan "Luja tahto" ja julkaissut vuonna 2003 kirjan "Kylmän sodan kujanjuoksu".

Heikki Tiilikainen on syntynyt 2.6.1941.




Tapani Talari
päätoimittaja v. 1976 - 1988

Komentajakapteeni Tapani Talari on ollut Ruotuväen pitkäaikaisin päätoimittaja. Hän oli sotilasurallaan jo aikaisemmin palvellut Pääesikunnan tiedotusosastolla.

Tapani Talari valmistui upseeriksi Merisotakoulusta vuonna 1963 ja komentajakapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1980. Päätoimittajakautensa jälkeen hän palveli vielä pari vuotta puolustushaaransa tiedotusupseerina Merivoimien esikunnassa.

Tapani Talari on erinomainen piirtäjä ja heraldiikan asiantuntija, joita taitoja hän käytti jo palvellessaan upseerina. Reserviin siirryttyään hän toimi tiedotuspäällikkönä Yritystaito Oy:ssä vuoteen 1995 asti. Sen jälkeen hän on työskennellyt aktiivisesti maanpuolustuksen parissa graafisena suunnittelijana.

Tapani Talari on syntynyt 20.11.1936.




Harri Heinilä
päätoimittaja v. 1988 - 1994

Myös majuri Harri Heinilä siirtyi Ruotuväen päätoimittajaksi Pääesikunnan tiedotusosastolta. Sotilasurallaan hänellä on monipuolinen kokemus YK:n rauhanturvatehtävistä Lähi-Idässä.

Harri Heinilä valmistui upseeriksi KadettiKoulusta vuonna 1970 ja majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1987.

Harri Heinilä on erinomainen sotahistorian asiantuntija. Hän kuului Vapaudenristin ritarikunnan erinomaisen komean historiateoksen toimituskuntaan ja lisäksi hän on osallistunut monien muiden sotahistoriallisten teosten kirjoittamiseen.

Hän on toiminut Panssarijääkäri-lehden päätoimittajana vuosina 1976 - 79, Sotilasaikakauslehden toimittajana vuosina 1981 - 84 ja Suomen Upseerilehden päätoimittajana vuosina 1996 - 98.

Harri Heinilä on syntynyt 1.10.1944




Jussi Viljanen
päätoimittajana v. 1994 - 2003

Jussi Viljanen on Ruotuväen 40-vuotisen historian ensimmäinen siviilipäätoimittaja. Koulutukseltaan hän on voimisteluopettaja. Hänkin tuli Ruotuväkeen pääesikunnan tiedotusosaston sisältä. Tiedotusosastolla hän oli toiminut vuodesta 1971 alkaen, viimeksi lehdistöpäällikkönä.

Liikunnallisesta koulutuksestaan huolimatta Viljanen on toiminut koko työikänsä viestinnän parissa. Ennen Pääesikuntaa hän toimi tiedottajana Suomen Valtakunnan Urheiluliitossa ja Suomen Akateemisessa Urheiluliitossa sekä TV 1:n urheilutoimittajana. Vakinaisen työnsä ohella Viljanen on toiminut Suomen Sotilas -aikakauslehden ja Sotilasurheilu-lehden päätoimittajana.

Jussi Viljanen on syntynyt 10.8.1943
.................................................

Toimittajakuntamme kaipaa vahvennusta, kun on tiedossa pikku puutteita näiden toimittajien taustoissa mm. Jorma Pokkinen Aamulehdestä leikkii karkoitettua suomalaista ja vastustaa kuin raiskattu raiskaajansa kohtaamista aluepalautuksiamme
.......................

Yhteystiedot


Puolustusvoimien uutislehti

Käyntiosoite: Fabianinkatu 7
PL 25, 00131 Helsinki

Puhelin: 09 - 181 224 32
Faksi: 09 - 1818 224 40

Sähköposti: ruotuvaki@mil.fi

Avoinna arkisin klo 8.00-16.15



Päätoimittaja
Panu Pokkinen

Puh. (09) 181 22430
Fax. (09) 181 22465
panu.pokkinen@mil.fi





Toimitussihteeri
Juha Heikkinen

Puh. (09) 181 22431
Fax. (09) 181 22440
juha.heikkinen@mil.fi





Tuotantosihteeri
Kaarina Honkalammi

Puh. (09) 181 22445
Fax. (09) 181 22440
kaarina.honkalammi@mil.fi





Levikkisihteeri
Kaartinjääkäri Jarkko Haapamäki

Puh. (09) 181 22443
Fax. (09) 181 22440
jarkko.haapamaki@ruotuvaki.fi





Graafikko
Kaartinjääkäri Tuomas Rutanen

Puh. (09) 181 22441
tuomas.rutanen@ruotuvaki.fi





Toimittaja
Kokelas Lauri Markkanen

Puh. (09) 181 22436
lauri.markkanen@ruotuvaki.fi





Toimittaja
Alikersantti Ilkka Saastamoinen

Puh. (09) 181 22434
ilkka.saastamoinen@ruotuvaki.fi





Toimittaja
Kaartinjääkäri Jani Parkkari

Puh. (09) 181 22433
jani.parkkari@ruotuvaki.fi





Toimittaja
Kaartinjääkäri Marko Hämäläinen

Puh. (09) 181 22435
marko.hamalainen@ruotuvaki.fi





Toimittaja
Kaartinjääkäri Jarno Moisala

Puh. (09) 181 22467
jarno.moisala@ruotuvaki.fi





Verkkotoimitus
Alikersantti Juri Vainonen

Puh. (09) 181 22437
juri.vainonen@ruotuvaki.fi





Valokuvaaja
Kaartinjääkäri Henri Salminen

Puh. (09) 181 22441
henri.salminen@ruotuvaki.fi
.................................
Odottelemme Ruotuväki-lehden paljastavan presidenttiehdokkaidemme taustoja ja neuvostokommentteja jotta näemme kuinka he ovat suhtautuneet alueryöstäjäämme ja miehittäjäämme
..................
http://www.kavkaz.fi sivuilla

Matti Vanhanen - jälkisuomettunut kummitus

Arkistojen aarteena tarjoamme seuraavan Matti Vanhasen mielipidekirjoituksen lähes parin vuosikymmenen takaa. Artikkeli on edelleenkin ajankohtainen yrittäessämme ymmärtää Vanhasen ajattelutapaa. Huomatkaa erityisesti kuinka Vanhanen käyttää edelleen samoja keinoja kuin parikymmentä vuotta sitten. Artikkelissa Vanhanen tukee Baltian maiden miehitystä leimaamalla miehityksen vastustajat provokaattoreiksi ja marginaali-ilmiöksi - aivan samoin kuin yhä jatkuvan Suomen alueiden miehityksen vastustajat leimataan vielä nykyäänkin.

Baltic Star

Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.
Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.
Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin "sitoutumattoman" äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.
Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.
En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden "vapauttamiselle".
Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.
Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.
Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita "pakolaisia".
Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.
Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.

Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessä 30.7.1985

Ei kommentteja: